Chenonceaun linna

Tänään, ennen Burgundiin siirtymistä, oli vuorossa Chenonceaun linna. Linnasta puhutaan myös nimellä naisten linna, koska se on ollut lähes tulkoon aina naisen omistuksessa tai hallinnassa.

Parkkipaikalta oli kävelyä itse linnaan melkoinen matka. Matka kulki läpi vanhan upean puistometsän ja matkan varrella oli myös Hohto-elokuvan hengessä puutarhalabyrintti. Tuntui olevan varsinkin lapsien mieleen.

Chenonceaun linna on erikoinen myös siksi, että se on rakennettu Loiren sivujoen Cherin ylitse. Oikealla puolen on itse päärakennus tai pääosa linnasta. Keittiö on alimpana, jokeen painuvissa piikeissä. Ruokapuolen logistiikka on hoidettu joen kautta. Toisessa piikissä olikin veneelle parkkipaikka ja keittiöstä sinne suora käynti.

Keittiö olikin linnan mielenkiintoisin osa. Linna on toiminut ensimmäisen maailmansodan aikaan sotasairaalana, ja silloin myös keittiö on modernisoitu.

Linnassa oli hienoa se, että se oli selkeästi suunniteltu asumiseen. Jos Sullyn linna oli puolustuslinna, Chambord tehty leveilyyn, niin Chenonceau oli näistä selkeästi kodikkain. Jos näistä linnoista johonkin pitäisi muuttaa asumaan tai jos näistä linnoista jossain pitäisi olla töissä niin se olisi Chenonceau.

Vaikka kaikki nämä meidän vierailemat linnat olivat erittäin hyvin ylläpidettyjä, Chenonceau oli vielä pykälää muita parempi. Sen erotti muista siinä vieläkin näkyvä naisen kädenjälki. Linnan kymmenissä huoneissa oli jokaisessa vähintään yksi kukka-asetelma ja jokaisen huoneen kukat vaihdettiin päivittäin. Tätä työtä sekä linnan muita puutarhoja ylläpitämässä onkin kymmenen puutarhurin joukko.

Tällaisten turistikohteittein ravintolat harvoin ovat kovin kummoisia. Meillä oli linnakäynnin jälkeen edessä pitkä ajomatka Burgundiin, joten päätimme syödä linnan ravintolassa. Suosittelen välttämään. Hinta ja laatu eivät kohdanneet. Lentoasemahinnat ovat edullisia näihin verrattuna.

Burgundi

Matka Burgundiin sujui hyvin ja perille saavuimme noin puoli seitsemän. Vuokraamamme talokin löytyi hetken etsimisen jälkeen. Talon esitteli meille vanha mies, joka ei osannut sanaakaan englantia. Mutta hyvin ymmärrys löytyi ilman yhteistä kieltä.

Kesken esittelyn huomasimme, että kaupat ovat varmaan menossa pian kiinni ja että meillä ei ole mitään ruokaa. Tiedon aukioloajoista vahvisti meille kohtalaista englantia puhunut keski-ikäinen nainen. Lieko ollut vanhan miehen tyttö tai miniä. Hän neuvoi meille myös reitin lähimpään kauppaan. Neuvot saatuamme lähdimme karmealla vauhdilla läpi ranskalaisen maalaiskylän. Aikaa olisi vielä kokonainen vartti. Matka taittui kyllä nopeasti mutta kuvauksen mukaista risteystä ei vaan kuulu. Jossain vaiheessa uskoimme, että olemme väärällä reittllä ja palasimme noloina takaisin.

No, rouva kirjoitti meille ajo-ohjeet ravintolaan ja juuri kun olimme lähdössä niin tämä vanha mies kiikutti meille patonkia, makkaraa ja vuohenjuustoa omasta jääkaapistaan. Ettei meidän tarvitse aamulla lähteä liikkeelle tyhjin vatsoin.

Seuraavaksi lähdimme etsimään ravintolaa ja osuimmekin aiemmin hakemaamme kauppaan. Ovesta näkyi, että se olikin auki puoli kahdeksaan. Johon oli aikaa vielä kuusi minuuttia. Painelimme pikajuoksua hyllyjen läpi ja keräsimme ulkomuistilta pasta-ainekset mukaan. Kassalle tullessamme aikaa jäikin vielä pari minuuttia.

Nyt kun on syöty kattilallinen pastaa ja juotu talon tarjoama punkkupullo puolilleen voin kertoa, ettei tämä Ranskan maaseutu ole lainkaan hullumpi paikka.