Eilen tosiaan jätimme Burgundin taakse ja suunnistimme Chablikseen. Chablis kuuluu virallisesti Burgundin viinialueeseen vaikka siitä on matkaa Burgundiin noin 100 kilometriä. Maisemiltaan se on jo aivan erilainen. Mäkistä ja hyvin karua maastoa.
Yksikään näistä Burgundin pitäjistä missä olemme olleet, ei ole ollut kovin suuri. Givryssä oli noin 3 000 asukasta, Beaune oli jo suuri paikka 25 000:lla asukkaalla. Mutta Chablis 3 000:lla asukkaalla oli kyllä aivan omaa luokkaa. Muissa kylissä niiden pienuus tuli esille hyvällä tavalla. Tietyllä tavalla intiimi tunnelma; paikalliset tunnistavat heti turistiksi mutta tervehtivät siitä huolimatta. Chabliksessa pienuus tuli esille ei niin positiivisella tavalla. Paikalliset, varsinkin nuoret miehet, tuijottivat pitkään. Ehkä paikan eristyneisyys näkyy.
Tuo tietty junttimaisuus oli kyllä outoa, koska Chabliksessakin kyllä riitti turisteja. Tosin heistä tuskin monikaan jäi pitäjään yöksi. Lähes kaikki olivat päivän reissulla pelkästään viiniä hakemassa kuten mekin. No, ostokset saatiin tehtyä ja matkaa jatkettiin taas.
Champagne
Me siis vuokrasimme talon Champagnesta. Vaikka matkaa on muuten suunniteltu antaumuksella, vasta Chabliksesta lähtiessä huomasimme, että navigaattori ei löydä talon osoitetta. Asunnon tiedoista löytyi talon koordinaatit, joten syötin ne laitteeseen ja lähdimme ajamaan. Perille päästyämme oikean näköistä taloa ei löytynyt millään. Ajelimme kylää edestakaisin mutta taloa ei vaan löytynyt. Lopulta pysäytimme auton ja soitin annettuun numeroon.
Numerosta vastasi huonosti englantia puhuva nainen, joka ensin väitti ettei taloa ole vuokrattu tälle päivälle kenellekään, sitten että emme voi vuokrata taloa koska se on jo vuokrattu toiselle. Osoitteeksi hän sanoi saman osoitteen joka oli jo tiedossamme, eli siis sen jota navigaattori ei löytänyt. Lopulta nainen löi luurin korvaan.
Tässä vaiheessa pieni epätoivon aalto löi läpi. Ellen olisi näin hyvillä hermoilla varustettu, olisin voinut jo hieman kerätä kierroksia. Onneksi Katja pysyi hieman rauhallisempana ja löysi karttaa selailemalla sopivan näköisen paikan.
Kun ei muutakaan tekemistä ollut niin lähdimme ajamaan kyseistä paikkaa kohti. Olimme rinteellä jo aika korkealla, kun lähdimme ajamaan mutta tie vain nousi korkeammalle ja kapeni ja kapeni. Ja kapeni. Mutta sieltä se löytyi. Uskomattoman hieno maatila, aivan keskellä metsää.
Lopulta talolta saatiin kiinni vanha rouva. Itse ystävällisyys. Hän puhui tietysti ranskaa ja ranskan lisäksi pari sanaa saksaa ja pari sanaa englantia. Saimme avaimet ja lähdimme kauppaan.
Tässä vaiheessa huomasimme, että pieni kiire painaa päälle mikäli aiomme ehtiä ajoissa hakemaan matkaseuraamme. Kauppareissu olisi ihan oma tarinansa mutta kerron sen lyhyesti. Ostimme seitsemän pulloa samppanjaa ja viikonlopun ruuat neljälle: 150 euroa. Tuntui kalliilta. Mutta toisaalta jos suhteuttaa kotimaan hintoihin niin ostimme seitsemän pulloa samppanjaa ja saimme ruuat kaupan päälle.
Asunnon suhteen ilmassa olleet epäselvyydetkin saatiin selvitettyä. Vuokraaja oli muistellut, että tulemme vasta seuraavana päivänä. Vuolaat anteeksipyyntöt, pullollinen talon samppanjaa ja pussillinen macarones-leivoksia hyvittivät ongelmat täydellisesti.
Laura ja Jannekin saatiin haettua Reimsin luotijuna-asemalta ja heidät kotoutettua Ranskaan. Kaikki samppanjapullot eivät tosin selvinneet illasta.
Matkoilta 