Syyslomalle Firenzeen

Matka
Kaikki lähti liikkeelle alkusyksystä, kun päätin uusia viime vuoden syysmatkan Kroatiaan, mutta pienemmässä mittakaavassa. Pitkän, liian pitkän kohdevalintaprosessin jälkeen matkakohteeksi valikoitui Firenze. Marraskuu näyttää olevan hieman hankala aika, kun kesä- ja syyslomakausi on jo päättynyt, mutta talvikausi ei ole vielä kunnolla alkanut.

Firenze ei sinällään uusi tuttavuus ole. Olimme kaupungissa muutaman päivän vajaa vuosikymmen sitten. Kaupungista jäi oikein mukava kuva, vaikka kesäkuun yli neljänkymmenen asteen helle hieman tekemisiä rajoitti. Erityisesti kaivelemaan jäi Uffizin käynti, johon edellisellä kerralla ei ollut mahdollisuutta.

Matkani alkoi lauantaiaamuna. Ensin lyhyt hyppy Helsinkiin, jossa laukun vaihto toisen lentoyhtiön huomaan ja muutaman tunnin odottelun jälkeen jatko Frankfurtiin. Frankfurtiin saavuimme melkoisesti myöhässä ja lähtöportti oli terminaalin toisessa päässä. Onneksi kuitenkin samassa terminaalissa. Ripeän pyrähdyksen jälkeen matka jatkui edelleen Firenzeen.

Itse matkasta jäi taas pari asiaa mieleen. 1) Jälleen oli unohtunut kuinka epäkohteliaita suomalaiset ovat. Meiltä puuttuvat pienet eleet, joilla kanssaihmiset otetaan huomioon. 2) Ei kannata matkustaa viikonloppuna. Osa porukkasta oli niin soosissa, etteivät lentoemännät saaneet heihin kuria. Lomalentomeininkiä.

 

 

Firenze
Taksimatka kentältä asunnolleni kulki Firenzen kuuluisan ja näyttävän tuomiokirkon seinän vieritse. Yhtä äkkiä eteen ilmestyvä valaistu Duomo on näyttävä ilmestys.

Asuntoni sijaitsee Via dei Pandolfein pikkuruisella kadulla. Sijainti on erinomainen nähtävyyksien katselua ajatellen. Duomolle kävelee muutamassa minuutissa ja Piazza della Signoria, tuo kaupungin isien aukio, on suunnilleen yhtä kaukana. Tämän kaupungin osa on myös trendikkäimpien yökerhojen koti, joten viikonloppuna sitten menoa riittää. Varsinkin öisin.

Muistimerkintänä itselleni totean, että ota asunto jatkossa hieman syrjempää. Keskusta on kooltaan niin pieni, että Arnon toiseltakin puolelta kävelee vaivatta kylille.

Ensimmäiset päivät menivät lähinnä ympäristöön tutusten ja kaupungilla kävellen. Yllättävän hyvin muistiin palautuu tutut paikat, vaikka aikaa onkin kulunut.

 

 

Uffizi

Edellisestä kerrasta oppineena varasin liput Uffiziin netistä. Varauksen ja maksun jälkeen nettiliput saa hakea Uffizin kolmosovelta, joka on pääovia vastapäätä, toisella puolen katua. Lippuja ei anneta ennen kuin 10 minuuttia ennen varattua aikaslottia. Niitä ei siis voi hakea esimerkiksi edellisenä päivänä. Lippujen noudon jälkeen sisälle mennään uuden jonotuksen jälkeen ovesta 1. Ohjeet kirjoitan ylös, koska paikan päällä niitä on huonosti jaossa, ja vellovan ihmismassan keskellä on vaikea enää alkaa selvittämään mihin mennä.

Uffizi oli ihan hieno. Mutta verrattuna muihin suuriin taidemuseoihin siitä jäi hieman lantrattu maku. Kävijöitä oli liikaa, ihan liikaa. Pisimmillän etäisyys toiseen ihmiseen jäi noin puoleen toista metriin. Marraskuussa, kun ulkolämpötila oli noin 17 astetta, yläkerta oli hikoiluttavan kuuma. Ja paikka oli huonosti opastettu. Opaskarttaa en löytänyt ennen kuin pois lähtiessä.

Mutta kaikesta tästä huolimatta osa teoksista kyllä pysäytti katselemaan pitkäksikin aikaa.

 

 

---

 

Duomon edessä olevan kahvilan terassilta pysähdyin ihmettelmään maailman menoa. Duomoa ja muita turistikohteita vartioi rynnäkkökiväärein varustautuneet sotilaat rinnallaan panssaroitu ajoneuvo. Poliiseja pyörii jokaisella nurkalla. Aiemmalla käynnillämme näimme vain liikennepoliiseja. Pelon määrä näyttää lisääntyvän. En pysty arvoimaan uhkan todellisuutta mutta pelokas ihminen on helppo hallita.

 

 

Duomon ovella oli satojen metrien ihmisjono odottamassa sisäänpääsyä. Turismin määrä on todellakin lisääntynyt.

Virallisesti nyt on hiljainen kausi, esimerkiksi osa museoista tarjoaa alehintoja hiljaisen kauden takia, mutta turisteja on paljon. Kaupungilla kulkeminen on pääasiassa jonokävelyä.

Turisteja on niin paljon, että tulee jo mieleen pohdinnat tällaisen menon jatkuvuuden mahdollisuuksista. Mutta eihän yksikään sadepisara syytä itseään tulvasta, joten katkaisen ajatuksen, juon kahvini loppuun ja liityn jonon jatkoksi.