Isla Holbox

Ilmat lämpenivät selvästi, kun siirryimme Carmenista tänne. Vieläkin on osa päivästä yleensä pilvistä, mutta nyt aurinkoa on nähty joka päivä. Sään puolesta tammikuu taitaa olla hieman aikaista olla täällä, mutta toisaalta pohdimme, että kuinkahan kuuma täällä on esimerkiksi maaliskuussa.

Päivät ovat menneet laiskasti. Aamupala, pieni tauko ja sitten rannalle. Keskiviikkona tämä hyväksi havaittu rytmi rikkoutui, kun rikoin selkäni. En tarkalleen tiedä mikä sille tuli, mutta keskiviikkoiltana en enää pystynyt kävelemään. Torstai meni toipuessa ja torstain ja perjantain välisen yön vietin lattialla. Jos selkäpotilaana olo ei kotona ole hääviä, niin eipä se ole täällä sen parempaa. Onneksi kova alusta auttoikin huomattavasti, ja perjantaina pystyin jo vuokraamamme golfauton rattiin.

Auton vuokraaminen olikin mukavaa vaihtelua. Oikein miellyttävä oli ajella ja antaa merituulen viilentää, mutta eihän täällä paljon ole nähtävää; kolmessa tunnissa ehti ajaa saaren – siltä osin kuin sitä ajamaan pääsee – päästä päähän kahteen kertaan ja käydä syömässäkin. Jousittamattomalla golf-autolla kärryteitä pitkin ajelu toi mieleen ’ja keskellä virtaa joki’-elokuvan ja viime vuosisadan alun sekä t-mallin Fordit. Mahtavaa!

Vaikka vieressä on Golfo de Mexico ja paikka on pakattu täyteen golf-kärryjä, ei Holboxille kannata lähteä golf-matkan toiveessa. Golfia täällä ei pääse pelaamaan.

Paikkana Holbox on ihan ok, ainakin todella paljon parempi kuin Carmen. Aivan hyvin voisin tulla tänne uudelleen. Oikeastaan ainoa pieni miinus tälle paikalle on polttajaiset. Iltaisin täällä on polttajaisia. Purevat yhtä kovaa kuin kotosuomessakin, mutta jättävät lisäksi värikkään läiskän purukohtaan. Polttajaisia on pahimoilleen paljon; rantaa pitkin ei oikein viitsi pimeän aikaan kulkea. Ei määrä Suomeen verrattuna mitään ole, mutta kun on tottunut hyvälle niin vähäkin häiritsee.

Positiivistä on ollut huono netti. Kun puhelimet, tabletit ja läppärit pysyvät laukussa, on nukutun unen määrä pöyristyttävä. Kymmenen tunnin yöunet ovat aivan normaali. Ja se näkyy. Pitää varmaan palata vuoden takaiseen Malediivien reissuun, jotta olo olisi yhtä rentoutunut.

Mutta kuitenkin se viimeinen jokin, se joka vaatimalla vaatii palamaan tänne uudelleen, tuntuu puuttuvan. Tai sitten tässä alkaa jo puutumaan koko reissuun.

Holbox on laiskan letkeä paikka, mutta paikka muuttuu nopeasti. Rakentamisen tahti on kova, ja muutaman vuoden takaisia kertomuksia ei ole syytä ottaa muuna kuin oman aikansa kuvauksena. Monen blogin antama kuva turismin pilaamattomasta paratiisista on katoamassa, ellei jo kadonnut. Kaukanahan tämä paikka on vielä turistikeskuksesta mutta eipä ole enää lintukotokaan. Parin vuoden kuluttua voi olla vaikea uskoa samaksi paikaksi, jossa tuli käytyä.

Iso osa hotelleista näyttää olevan all-inclusive-paikkoja. Niiden tulo on kaksipiippuinen juttu. Onhan se asiakkaalle helppoa, mutta toisaalta se estää aika tehokkaasti muiden ruokapaikkojen ja ylipäänsä alueen keskustan kehittymistä.

Turismin saapuminen näkyy siinäkin, että hyvää ruokaa on täältä yllättävän vaikea löytää. Perusturistipaikkoja on mutta hyviä vähemmän. Muutama suosittelun arvoinen ravintola keskustasta kuitenkin löytyi:

1. Viva Zapata

Perusmeksikolaista ruokaa grillistä tarjoileva paikka. Loistava palvelu ja hyvää ruokaa. Ravintolaan on iltaisin pitkä jono, joten kannattaa tehdä pöytävaraus tai olla ajoissa liikkeellä. Aika kyllä kului baarin puolellakin oikein mukavasti.

2. El chapulim

Loistava paikka! Juuri oikea tapa pitää ravintolaa! Ei menua, vaan iltaisin tarjoillaan sitä mitä sattuu tuoreena olemaan tarjolla. Ruoka oli aivan taatusti tuoretta ja vastakohta perinteiselle jokaiselle jotakin turistipaikasta, joka tarjoilee 120 erilaista ruokaa, kaikki suoraan pakasteesta.

El chapulimissa silmiemme edessä esitettiin melkoinen näytös, kun kaksi paikallista peukalontaittajalta näyttävää körmyä löysivät selvästi jo pitkään etsimänsä turistinuorikaisen, ja olivat vailla hänen vuokraamaansa golf-autoa sekä maksua siitä. Pikkurikollisen näköinen kaveri maksoi pyydetyn summan heti, kun sällit uhkasivat viedä kulkupelin pois.

3. Casa nostra

Kolmas löytömme oli tämä kattoravintola, jossa on sisilialainen omistajakokki. Ruoka välimerellistä ja oikein hyvää.

Meidän loma vetelee jo viimeisiään ja sunnuntaiaamuna aloitamme kotimatkan golf-taksin kyydillä. Venekyydin, bussin ja parin lennon jälkeen – noin kaksikymmentä tuntia myöhemmin – olemmekin aikataulun mukaan takaisin arkisessa suomessa.

Paluumatkalle jännitystä tuo selkäni. Kun en vieläkään pysty kävelemään pitkiä matkoja taikka istumaan kerralla pitkään, niin pitkä lento ja muut siirtymiset tietysti hieman huolettavat. No, Kalle Päätalon sedän eli Kalle Päätalon sanoin: näkkyypähän!

Luvassa vielä yhteenveto Meksikon matkasta sekä vinkkejä tänne matkaaville heti kunhan saan hieman ajatuksiani koottua.